Hän on Jeesus

Säv., San. & Sov. Tuomas Kannisto

1. ”Äiti lasta seimeen nukuttaa”

joululauluissamme lauletaan.

Vaan kuinka sitten kävi sen

kiiltokuvalapsosen,

jota jouluisin me muistellaan?

Tietäjätkin toivat lahjojaan,

kumartuivat eessä kuninkaan.

Kuka saattoi aavistaa:

kruunu orjantappuraa

kerran pienen päähän painetaan?

Hän on Jeesus, josta jouluisin sain kuulla.

Seimen lapsi, josta kasvoi aikuinen.

Puolestamme hän kuoli ristinpuulla

ja syntisinkin ihminen sai armahduksen.

2. Vapahtaja syntyi tallissaan,

viattomuus pahaan maailmaan.

Syntymästä vainottiin,

vietiin turvaan Egyptiin,

Betlehem pian itki poikiaan.

Jo kaksitoistavuotiaanakin

opetti kuin papit temppelin.

Puhui sanat sovinnon

kuin se, jolla valta on,

kirjanoppineita paremmin.

Hän on Jeesus, josta jouluisin sain kuulla.

Seimen lapsi, josta kasvoi aikuinen.

Puolestamme hän kuoli ristinpuulla

ja syntisinkin ihminen sai armahduksen.

3. Poika varttui miehen mittoihin

parantaen kuurot, rammatkin.

Rakasti, silti vihattiin.

Syyttömänä tuomittiin.

Päätyi väliin kahden ryövärin.

Suunnitelmaa Kaikkivaltiaan

pidätellyt ei kuolemakaan.

Hauta tyhjä ammollaan,

käärinliinat paikallaan

enää ylösnousseen kuninkaan.

Hän on Jeesus, josta jouluisin sain kuulla.

Seimen lapsi, josta kasvoi aikuinen.

Puolestamme hän kuoli ristinpuulla

ja syntisinkin ihminen sai armahduksen.